Eksoottinen kriketti tarjoaa huippuhetkiä lajiin vihkiytyneille

Kriketti on suomalaisittain marginaalinen, mutta maailmalla toiseksi suosituin laji jalkapallon jälkeen – sillä on miljardeja katsojia. Tämän omintakeisen mailapelin historia ulottuu 1600-luvun loppuvuosiin ja Englannin Sussexiin, jonne ensimmäiset merkinnät tästä mailapelistä ajoittuvat. Osa sen aikaisista säännöistä on edelleen käytössä. Muutoin krikettiä on modernisoitu katsojien viihtymistä ja vedonlyöjiä silmällä pitäen. Muun muassa pallon syöttäminen yläkautta sallittiin, jotta peleihin saataisiin vauhtia. Nykyään krikettiä pelataan yli sadassa maassa, joista tärkeimmät ovat Intia, Pakistan, Etelä-Afrikka, Australia ja Iso-Britannia. Faneja määrällisesti eniten on Aasiassa. Krikettipelin tunnistaa parhaiten sen omintakeisesta mailasta, joka on hieman maahockeymailaa vastaava. Kentän tapahtumat voivat näyttää alussa sekavilta, mutta pian yhtäläisyydet pesäpalloon tulevat ilmeiseksi. Vastakkaiset 11-henkiset joukkueet ottavat yhteen kahdessa vuoroparissa ja pyrkivät lyömään palloa ovaalin muotoisella kentällä napaten mahdollisimman monta pistettä itselleen joko juoksemalla wicketiksi kutsuttujen porttien välillä tai lyömällä pallon kunnaria muistuttaen kentän äärilaitaan. Puolustavalla joukkueella on kentällä kaikki 11 pelaajaa. Lyöntivuorossa olevalta joukkueelta mukana on kaksi lyöjää. Osat vaihtuvat tietyn syöttöjen määrän täyttyessä tai kymmenen pelaajan polton jälkeen. On hyvä huomioida, että kansainvälisissä ja kansallisissa krikettiturnauksissa ja liigoissa on eroavaisuuksia. Jos siis lyöt jonkun sarjan pelistä vetoa, tutustu ensin sääntöihin, jotta vältyt yllätyksiltä. Suosituinta on perinteinen tulosveto, jossa veikataan voittajaa. Lisäksi voit lyödä vetoa parhaista pelaajista, juoksujen kokonaismäärästä tai jopa matsin alussa tapahtuvasta kolikonheitosta.

Krikettiä on pelattu Suomessa 50 vuotta, mutta harrastajamäärät jäävät kauas muiden mailapelien taakse. Lisenssipelaajia on tällä hetkellä 400 ja paikallisyhdistyksiä 26. Tätä omaa luokkaansa olevaa lajia valvoo kotimaassa Suomen krikettiliitto, joka lanseerasi aloitusvuonnaan 1999 kriketin SM-sarjan. Vaikka pelaajia on vähän, lajiin kerran tutustuneet pysyvät usein sitkeästi mukana. Pienet pelaajamäärät tarkoittavat myös hyvää yhteishenkeä ja kentällä käyttäydytään perinteitä kunnioittaen varsin herrasmiesmäisesti. Eniten otteluja järjestetään luonnollisesti Helsingissä, jossa lajin suurin seura, Helsinki Cricket Club (HCC) tuo omalla työllään peliä tutuksi ulkopuolisille. Julkisilla kentillä pidettäviä harjoitusotteluita pääsee katsomaan ilmaiseksi. Varsinaiset SM-liigan ottelut vaativat suomalaisittainkin poikkeuksellista kärsivällisyyttä, sillä ne voivat taukoineen kestää pisimmillään jopa seitsemän tuntia. Uudet sääntömuutokset Suomen liigassa ovat lyhentäneet syöttöjen määrää per joukkue, tehden kriketistä kiinnostavamman kohteen satunnaisesti vetoa lyövälle tai uusia elämyksiä etsivälle urheilufanille. Suomella on aina ollut kriketin maajoukkue, mutta matka arvoturnauksiin on esimerkiksi jalkapalloon verrattuna täysin alkutekijöissään joukkueen kamppaillessa alempien divisioonien sijoituksista kansainvälisesti. Pelaajamäärien ollessa pienet ja lajin ollessa tavalliselta urheilukansalta lähes näkymättömissä, lienee oikeutettua todeta, että pääsemme tuskin kannustamaan maajoukkuettamme ulkomailla ainakaan lähivuosina. Tämä ei kuitenkaan estä viihtymistä niin kentällä kuin katsomoissakin – kunhan osaa vain varautua hidastempoiseen pelin etenemiseen. Viihteellinen vedonlyönti on yksi tapa tutustua krikettiin. Tosiasia on, että kun lopputuloksessa on rahaa kiinni, juoksuja kentällä seuraa aivan uudella innolla.

Kriketin huippuottelut on totuttu näkemään maailmanmestaruuskilpailuissa. Ulkopuolisille suurin osa muista huippuhetkistä jää piiloon, sillä parhaat kokemukset saa livenä matseja seuratessa. Kriketti sai uuden sykkeen päälle vuonna 1975, jolloin järjestettiin ensimmäiset maailmanmestaruuskisat nykyisessä muodossaan. Mestaruuden vei monikansallinen Karibianmeren alueen yhteinen joukkue, West Indies kamppailtuaan tiukassa finaaliottelussa Australiaa vastaan. Ensimmäisellä vuoroparilla nähtiin 291 juoksua. Australia yritti kiriä loppuun asti, mutta jäi lopulta 17 juoksun päähän kullasta. Moderneista peleistä dramaattisin on Intian ja Englannin välinen ottelu heinäkuussa 2002. Englanti voitti kolikonheiton ja löi huimat 325 juoksua vuoroparillaan. Intia vastasi haasteeseen ja onnistui lopulta voittamaan finaalin vain kahden juoksun erolla. Fanit äänestivät suosikkiottelukseen Etelä-Afrikan ja Australian kohtaamisen vuonna 2006 Johannesburgissa. Australia teki vuoroparillaan ennätyksen lyöden tauluun 434 juoksua. Etelä-Afrikka ei siitä hätkähtänyt, vaan nousi Herschelle Gibbsin johdolla voittoon, parantaen aiempaa ennätystä neljällä juoksulla. Pelaajista ylivoimaisesti tunnetuin myös maailmanlaajuisesti on Etelä-Afrikkalainen AB de Villiers, joka pelasi urallaan sekä kotimaassaan, että Intian pääsarjassa. Villiers nousi tunnetuksi lyhyessä ajassa ilmiömäisillä kyvyillään ja on vienyt esimerkillään ja yksilösuorituksillaan lajia aivan uudelle tasolle. Krikettikenttien ulkopuolella hän kuvastaa täydellisesti lajin herrasmiesmäistä luonnetta onnistuen välttymään skandaaleilta. Villiersin lopetettua uransa vuonna 2008 on Aasiassa suosituimmaksi kriketinpelaajaksi noussut Intian maajoukkueen Virat Kohli. Hänellä on tilillään useita Intian ennätyksiä liittyen muun muassajuoksujen määrään niin yksittäisessä turnauksessa kuin koko kalenterivuonnakin.